“Tapana on ajatella, että talvisota käsikirjoitettiin Molotovin ja Ribbentropin poliittisella neuvottelupöydällä – se oli politiikan jatkamista toisin keinoin, seurausta maailman kylmistä tosiasioista. Totta tämäkin, mutta tosi asiassa talvisota oli käsikirjoitettu jo paljon aiemmin. Talvisota myyttisenä tapahtumana, ideana ja käsitteenä on pitkälti runoilijan luomus. Talvisota syntyi jo noin 90 vuotta ennen vuotta 1939.”
“I’d say that in about half of my business conversations, I have almost no idea what other people are saying to me. The language of internet business models has made the problem even worse. When I was younger, if I didn’t understand what people were saying, I thought I was stupid. Now I realize that if it’s to people’s benefit that I understand them but I don’t, then they’re the ones who are stupid.
There are at least five strains of this epidemic.”
Ei pelolla johtaminen ole huono asia. Joskus pelolle on aihetta ja sen viestiminen on vain viisasta.
“Onko eettisesti oikein pyrkiä vaikuttamaan ihmisten käyttäytymiseen välittämällä viestejä, jotka luovat pelkoa? Joissakin tapauksissa tällaista voidaan puolustaa ja jopa rohkaista siihen: Jos ihmisiä on kohtaamassa joku todellinen vaara, joka uhkaa heitä, ja heidän toiminnastaan riippuu, voivatko he tällaisen vaaran torjua, heille on kerrottava asiasta totuus ja annettava toimintaohjeet.”
Hyvä johtaja valmistelee myös spontaanin puheen, edes lyhyesti.
“Tällaisia spontaaneja puheenvuoroja tulee yleensä johtavassa asemassa olevien eteen. Ne voivat kuulua myös muiden ”seremoniamestareiden” työhön, esimerkiksi poliitikkojen ja pappien. Tarkastelen tässä asiaa erityisesti johtamisen kannalta.”
Kuinka kiroilla työpaikalla? Vai pitäisikö johtajan jättää kirosanat täysin?
“Let me be clear, I am no stranger to profanity. I have uttered my fair share of “curse” words in the past and will do so in the future. However, I make sure that when I do it is both situation and audience appropriate. Seldom is the workplace the appropriate place and seldom is an employee the proper target. “
“Matalienkin organisaatioiden selkein juopa on esimiesten/johtajien ja työkumppanien (jotkut kutsuvat heitä alaisiksi) välillä. Organisaatiossa ei mielletä johtamisen toimintoja oikeaksi työksi. Ilman, että johtajan pitäisi vakuuttaa ahkeruuttaan luettelemalla töitään, voisi olla tarkoituksenmukaista, että työyhteisö tietäisi, mitä johtaja konkreettisesti tekee.”
Tiedätkö kuinka sinä kommunikoit? Osaatko valita tapasi keskustella?
“Nähdäkseni on hyvä tuntea kummankin kommunikaatiomuodon niksit. Dialektinen kommunikaatio on erittäin tehokasta ja taloudellista. Jos täytyy saada lapsi pelastettua jyrkänteeltä, ei kannata jäädä muodostamaan keskusteluyhteyttä. Napakka dialektinen “Pois sieltä!” toiminee parhaiten. Arjen tuoksinassa dialektisuus synnyttää kuitenkin turhanpäiväisiä vastakkainasetteluja.”
SMART-tavoitteet ovat monesti yksinkertainen ja tehokas keino tehostaa organisaation tavoitteiden viestimistä. Älä kuitenkaan unohda tavoitteiden toista puolta: DUMB-tavoitteet.
“If you’ve ever read any strategic or business planning literature, you’ve no doubt come across the acronym SMART for mapping out goals. SMART stands for Specific, Measurable, Attainable, Relevant and Timely. Those are all fine and dandy objectives, but I’m out to propose another side of the coin—DUMB goals. Hear me out for a second! “
Yhdysvaltain armeija on polvillaan Suuren Vihollisen edessä. Vihollinen on soluttautunut kaikkialle, missä johtotehtäviä vaaditaan. Johtamisen syvin olemus? Kyky tehdä vaaditut PowerPoint-kalvot nopeasti.
Tilanteesta voivat ottaa oppia kaikki. Mihin käytät aikasi, mikä on oleellista?
“Last year when a military Web site, Company Command, asked an Army platoon leader in Iraq, Lt. Sam Nuxoll, how he spent most of his time, he responded, “Making PowerPoint slides.” When pressed, he said he was serious.”
