Avainsana: etiikka

Eettinen johtaminen

Johtamisen ja organisaatioiden professori Pauli Juutin mukaan etiikka on johtamisen ehdoton edellytys.

“Eettinen johtaminen onkin parhaillaan etsimistä, jossa organisaatiossa toimivat ihmiset käyvät yhdessä vilkasta dialogia ja hakevat sekä organisaatiolle että omalle toiminnalleen hyviä toimintamalleja. Tällöin he tulevat väistämättä törmänneeksi siihen, miten eri ihmiset jäsentävät hyvän.”

via Eettinen johtaminen — Hyvejohtajuus.fi.

Moraali, tuloksen tekemisen puuttuva resurssi

Jim Collinsin ja Tim Harfordin teoksia hyödyntämällä tunnistetaan tuloksellisuuden neljäs ja puuttuva palanen.

“Näin ollen köyhät maat kehittyivät rikkaiksi rakentamalla teitä, kehittämällä koulutusta ja hankkimalla teknologista tietämystä. Kaava tuntuisi toimivan. Rikkaissa maissa kaikki kolme osaa loistavat suuruudellaan, kun taas köyhissä ne loistavat vain poissaolollaan.

Mutta miksi ihmeessä tietyt maat laahaavat aina vain jäljessä, investoinneista huolimatta?”

via Moraali vie ojasta allikkoon — ja muuallekin — Hyvejohtajuus.fi.

Parempaa elämää etsimässä: Ollilan filosofiset seikkailut

Kirjoittaja: Oskari Juurikkala.

Maija-Riitta Ollila, Johtajan parempi elämä (Helsinki: WSOYpro, 2010). 289 sivua.

Hyvän elämän etsintä on muodissa, ja se näkyy myös johtamiskirjallisuudessa. Maija-Riitta Ollilan Johtajan parempi elämä (WSOYpro, 2010) osuu tähän saumaan. Tosin paikoitellen tuntuu siltä, että filosofikonsultin teos iskee ohi.

Johtajan parempi elämä ei edusta tyypillistä amerikkalaista johtamiskirjallisuutta. Se on pikemminkin filosofinen retki kuin käytännöllinen opaskirja. Siinä on teoksen vahvuus ja heikkous.

Hyvää kirjassa on se, ettei se tyydy pinnallisiin sloganeihin, vaan pyrkii pureutumaan aiheeseensa syvällisemmin. Ollila puhuu etiikasta sen klassisessa mielessä, joka toisinaan unohtuu nykymaailmassa. Etiikassa ei ole ensisijaisesti kyse säännöistä ja niiden perustelusta, vaan hyvän elämän etsimisestä. Kirja edustaa kantaa, jonka mukaan mikään ei ole niin käytännöllistä kuin etiikka.

Teoksen nimen taustalla on hauska oivallus. Ollilan omin sanoin:

"Kirjan nimi ei ole Johtajan hyvä elämä, koska ilmaisussa on jotakin staattista ja samalla hyvin vaativaa. ’Hyvä elämä’ vihjaa siihen, että hyviä elämiä on vain yhdenlaisia, ja kun ne kerran on saavutettu, ihminen jäätyy niille sijoilleen. Parempi elämä sisältää ajatuksen jatkuvasti, mutta vähittäisestä liikkeestä."

Kirja muistuttaa tekijänsä kuvausta hyvän elämän tavoittelusta. Helppoja ratkaisuja ei tarjota, vaan useiden eri näkökulmien kautta pyritään edistymään kohti suurempaa ymmärrystä, joka kuitenkin jää aina epätäydelliseksi. Ollila harrastaa virkistävää ajatusten ja näkökulmien tuulettamista – tai suorastaan lennättämistä kuin leijaa tuulisäällä. Tekstissä vilahtelevat vuoroittain brittiläiset lakimiehet peruukkeineen, kymmenottelun filosofia ja psykologinen taloustiede.

Teoksesta on vaikea löytää selvää argumenttia tai punaista lankaa. Kyse on pikemminkin filosofisesta seikkailusta tai kirjallisesta aivoriihestä, eräänlaisesta tekijänsä ajatuspäiväkirjasta. Aihepiirien moninaisuuden vuoksi teoksesta on vaikea tehdä tiivistelmää, joten tyydyn muutamiin sekalaisiin havaintoihin.

Hyve-etiikka saa teoksessa paljon huomiota osakseen. Tekijä kirjoittaakin, että "viime aikoina on tullut tavaksi kuvata johtajuutta hyveiden avulla" (s. 34). Ollila kritisoi kuitenkin yltiöyksinkertaisia malleja, jotka eivät tee oikeutta tosielämän moninaisuudelle. Tosin kritiikki tuntuu osittain olkinukkeargumentilta, eikä se tunnu pätevän tunnettuihin hyveteoreetikoihin.

Ollila pohtii oivaltavasti ryhmäajattelun ongelmia (s. 82-84). Aiheesta on ehkä suomalaisilla erityisesti opittavaa – ainakin mikäli pitää paikkansa, että olemme konformismin luvattu kansa. Kuten Timo Soini kuuluisasti letkautti: "Suomessa saa olla mitä mieltä tahansa, paitsi eri mieltä."

Teoksessa paneudutaan myös julkisiin moraalikohuihin (s. 155-169). Ollila arvostelee osuvan ironisesti tiedotusvälineiden kohukampanjoiden logiikkaa:

"Vanhatestamentillisen Aabrahamin aikoina ongelma oli vanhurskaitten puuttuminen: edes kymmentä vanhurskasta ei löytynyt suureenkaan tarpeeseen. Moraalisen ajojahdin aikana vanhurskaista on ylitarjontaa. Raamatullisessa terminologiassa pysyäksemme voisimme todeta, että heitä on perkeleellisen paljon. Virtuaalinen lynkkausjoukko kertyy vaatimaan rangaistusta moraalin rikkojalle. Syntyneen raivon tunnelmissa on vaikea pitää mielessä, että menossa on prosessi, jossa yhteisö etsii parempaa elämisen mallia. Paheksunnan kohdetta voi lähestyä tavoilla, jotka riisuvat tämän kaikista ihmisoikeuksista. Toisin sanoen: moraalia kohennetaan moraalittomin keinoin. Oikeuslaitos tarjoaa syytetylle suojan väkijoukon raivolta, mutta moraalin uhria ei pelasta mikään."

Kirjan loppupuolella Ollila pohtii muun muassa karisman olemusta. Huomiota saa osakseen Harold Aldermanin paradigmaattisten yksilöjen teoria, joka korostaa hyveiden merkitystä. Ollilan analyysistä on tosin vaikea löytää selvää johtopäätöstä.

Siinä onkin teoksen heikkous, jonka vuoksi en voi estottomasti suositella Johtajan parempaa elämää. Ollila siteeraa itsevarmasti filosofian, käyttäytymistieteiden ja liiketaloustieteiden nimiä klassikoista uusimpiin. Usein on kuitenkin vaikea saada kiinni siitä, mitä hän todella haluaa sanoa. Väitteitä ei yleensä perustella, vaan ne esitetään ja siirrytään ylimielisesti eteenpäin. Lukijassa herää ajatuksia, mutta ei todellista keskustelua kirjoittajan kanssa.

Teos on täynnä hyviä pieniä ajatuksia, mutta kokonaisuutena se on aikamoinen sekametelisoppa, josta on vaikea löytää alkua ja loppua. Kutsu filosofiseen seikkailuun on tervetullut, mutta matkan aikana huomasin usein olevani epävarma siitä, mihin ollaan menossa. Joka matkaan lähtee, olkoon tästä varoituksesta tietoinen.

Lisää aiheesta:

Ne huijaavat (ja me olemme “ne”)

Meillä kaikilla on varsin kiillotettu kuva itsestämme. “Ne muut” ovat epärehellisiä. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?

“In a Zogby International poll of eight thousand adults, 97 percent said they consider themselves trustworthy. On the other hand, only 75 percent consider the people they work with and live near trustworthy. Allow us to speculate that the gap between these two figures may reflect more than perception.”

via Leading Blog: A Leadership Blog: Ethics: We Are They.

Eettinen johtaminen

Eettinen johtaminen the kirjan arvio T&T:ssä.

“Eettisestä johtamisesta on varmasti liikkeellä yhtä paljon vääriä kuin asianmukaisiakin käsityksiä. Se ei ole mikään uusi johtamisen ismi, vaan yksinkertaisesti se tarkoittaa hyvää johtamista: reilua, oikeudenmukaista ja tuloksellista. Näin määrittävät Heiskanen ja Salo eettisen johtamisen.”

via Hyvä, parempi, eettinen johtaminen – Tekniikka&Talous.

Sotilasjohtaminen ja itsensä johtaminen

Sotatieteiden tohtori, valtiotieteiden maisteri ja kapteeni evp Jarno Limnéll kirjoittaa upseerin etiikasta, joka yhtenee liike-elämän vaatimusten kanssa.

“Itsensä johtaminen on sotilasjohtamisen(kin) perusta. Taito johtaa itseään luo perustan ulkoiselle toiminnalle. Marsalkka Mannerheiminkin sanottiin olleen vaativin johtaja juuri itseään kohtaan. Sotilasjohtamisen ”opit” koskevat yhtä lailla yleistä johtajuutta.”

via Sotilasjohtaminen ja itsensä johtaminen — Hyvejohtajuus.fi.

Järki, tunteet ja moraali ovat tulevaisuuden johtamisen ydin

Eettinen työpaikka on monen toive, joka vastaa liiketaloudellisiin tarpeisiin usealla tasolla. Sen toteuttaminen on haaste, joka vaatii johtamisen käsitteen laajentamista perinteisen näkemyksen ohi.

Ihminen kykenee toimimaan moraalisesti oikein, kun hänen ajattelunsa ja tunteensa ovat kytköksissä toisiinsa. Pelkkä teknislooginen äly tuottaa laitteita, ohjelmia sekä tunteistaan vieraantuneita poliitikkoja, johtajia ja asiantuntijoita. Saamme aikaan pikkutarkkoja säädöksiä, ja samalla keksimme keinoja kiertää niitä. Moraalinen toiminta on järjen ja tunteen välinen liitto.

Novetos blogi: Järki, tunteet ja moraali.

Hyvä myy: etiikka tekee joulukauppaa lamassakin

Leikattiinko joululahjabudjettiasi? Hanki trendikäs, edullinen lahja asiakkaille: eettisesti hyvä hyväntekeväisyystuote.

Hyväntekeväisyysjärjestöt ovat saapuneet myymään ahkerasti — ja aikovat pysyä. Eettisten tuotteiden markkinat ovat saaneet uusia toimijoita, mutta kilpailua ei koeta pahana.

Suomen Partiolaisten viestintäpäällikkö Minna Ertimo:

”En minä koe, että me kilpailemme keskenämme. Kaikki raha, mikä menee tämäntyyppisiin hankkeisiin, menee hyvään.”

via Hyvä käy kaupaksi lamassakin –   Talouselämä.

Johtamisen painopiste on siirtynyt

Tai oikeammin: johtamisen ydin alkaa vihdoin löytyä. Dan McCarthy listaa hyvän johtajan tärkeimmät ominaisuudet: etiikka, rehellisyys, nöyryys, jne.

“Until very recently the major skills most companies focused on in their leaders were things like vision, strategic thinking, decisiveness, execution, drive, and accountability for results. And while these things still remain important, it is obvious that the pendulum has swung from a focus almost purely on maximizing ROI to highly ethical behavior that still delivers the numbers.”

via Great Leadership: The Global Leader of the Future.

Oliko Hitler hyvä johtaja?

Johtaja. On hyviä, on surkeita. Kimmo Juuti pohtii johtamisen luonnetta.

Määritelmien perusteella johtaminen on rooli, joka edesauttaa tavoitteellista toimintaa ja jossa vaikutetaan toisten käyttäytymiseen, organisoitumiseen, asemaan ja viestintään. Näistä näkökulmista tarkasteltuna, oliko Hitler hyvä johtaja? Uskaltaako siihen kukaan edes julkisesti vastata?

Kyllä uskaltaa. Esim. Alexandre Havard vastaa tähän kirjassaan Virtuous Leadership. Havardin mukaan Hitler oli surkea johtaja, jonka työn tulokset eivät olleet pysyviä (kenenkään toivomalla tavalla).

via Oliko Hitler hyvä johtaja? « kjuuti.