Ei pelolla johtaminen ole huono asia. Joskus pelolle on aihetta ja sen viestiminen on vain viisasta.

“Onko eettisesti oikein pyrkiä vaikuttamaan ihmisten käyttäytymiseen välittämällä viestejä, jotka luovat pelkoa? Joissakin tapauksissa tällaista voidaan puolustaa ja jopa rohkaista siihen: Jos ihmisiä on kohtaamassa joku todellinen vaara, joka uhkaa heitä, ja heidän toiminnastaan riippuu, voivatko he tällaisen vaaran torjua, heille on kerrottava asiasta totuus ja annettava toimintaohjeet.”

Pöö! – pelottelun tehokkuudesta | Retoriikan taito.

Hyvä johtaja valmistelee myös spontaanin puheen, edes lyhyesti.

“Tällaisia spontaaneja puheenvuoroja tulee yleensä johtavassa asemassa olevien eteen. Ne voivat kuulua myös muiden ”seremoniamestareiden” työhön, esimerkiksi poliitikkojen ja pappien. Tarkastelen tässä asiaa erityisesti johtamisen kannalta.”

via Spontaaneja puheita johtajille | Retoriikan taito.

Kuinka kiroilla työpaikalla? Vai pitäisikö johtajan jättää kirosanat täysin?

“Let me be clear, I am no stranger to profanity. I have uttered my fair share of “curse” words in the past and will do so in the future. However, I make sure that when I do it is both situation and audience appropriate. Seldom is the workplace the appropriate place and seldom is an employee the proper target. “

HR Observations: Profanity as a Leadership Tool?.

Tiedätkö kuinka sinä kommunikoit? Osaatko valita tapasi keskustella?

“Nähdäkseni on hyvä tuntea kummankin kommunikaatiomuodon niksit. Dialektinen kommunikaatio on erittäin tehokasta ja taloudellista. Jos täytyy saada lapsi pelastettua jyrkänteeltä, ei kannata jäädä muodostamaan keskusteluyhteyttä. Napakka dialektinen “Pois sieltä!” toiminee parhaiten. Arjen tuoksinassa dialektisuus synnyttää kuitenkin turhanpäiväisiä vastakkainasetteluja.”

Ajattelun ammattilainen – Kaksi tapaa kommunikoida.